Toisinaan olen miettinyt, onko minulla omaishoitajana lupa unelmoida ja toteuttaa unelmia. Mistä täytyy luopua hoidettavan takia? Olenko liian itsekäs, jos unelmoin ja haluan toteuttaa unelmiani? Välillä tuntuu siltä, että meidän omaishoitajien oletetaan luopuvan kaikesta omasta elämästä hoidettavamme takia. Ikään kuin meillä ei olisi oikeutta muuhun kuin jatkuvaan läsnäoloon ja hoivaamiseen.
Toisinaan taas, kun vastoinkäymisiä on tullut vastoinkäymisten perään ja omaishoidettavan vointi on mennyt niin huonoksi, etten ole päässyt päiväkausiin kotoa mihinkään, olen ajatellut, että ei kannata unelmoida niin ei tarvitse pettyäkään. Onneksi asiat eivät aina mene niin kuin synkkinä hetkinä tulee mietittyä. Tietenkin myös meillä omaishoitajilla on lupa unelmoida ja toteuttaa unelmia, kunhan hoidettavamme hoito on järjestetty asianmukaisella tavalla silloin, kun itse emme ole paikalla.
Elämääni miettiessäni huomaan, että olen saanut toteutettua aika paljonkin erilaisia unelmia. Osa näistä unelmista on vaatinut paljon työtä, ja niiden takia on joutunut luopumaan joistakin itselle melko tärkeistäkin asioista. Toinen osa unelmista on toteutunut jopa hetken mielijohteen seurauksena tilaisuuden tullessa, ja ne ovat toteutuneet pienellä vaivannäöllä. Joka tapauksessa nämä kaikki unelmat ovat olleet minulle tärkeitä.
Mitä voin tehdä, kun en pääse kotoa mihinkään?
Tähän yli kahdenkymmenen vuoden omaishoitajuuteen on liittynyt useita ajanjaksoja, jolloin en ole päässyt kotoa mihinkään omaishoidettavani voinnin mennessä huonoksi. Olen luonteeltani sellainen, että minulla on tarve tehdä koko ajan jotakin ja haastaa itseäni. Aina tilaisuuden tullen yritän tehdä jotakin itselle mieleistä asiaa. Olen kokenut, että tällä tavalla saan pidettyä mielenterveyteni kunnossa vaikeina aikoina.
Erään tällaisen ajanjakson aikana päätin toteuttaa unelmani siitä, että osaisin neuloa samanlaisia kirjokintaita, kuin mummoni oli aikanaan neulonut. Olin haaveillut lasten syntymästä saakka, että neuloisin lapsille joululahjaksi kintaat. Itse sain kirjokintaat mummoltani joululahjaksi joka vuosi niin kauan kuin mummo pystyi neulomaan.
Näiden neulominen ei ollutkaan niin helppoa, kuin olin luullut. Jouduin purkamaan ja neulomaan uudestaan useita kertoja. Lopulta sinnikkyys palkittiin ensimmäisillä onnistuneilla kintailla. Neulomisesta tulikin minulle rakas harrastus, jota olen tehnyt jo vuosia aina silloin, kun olen “jumissa” kotona.
Ammattiin opiskelu ja unelmien työpaikka
Kun valmistuin lähihoitajaksi, haaveilin sairaanhoitajan tutkinnosta. Myöhemmin suoritin ammattikorkeakoulussa kaksoistutkinnon, josta valmistuin kädessäni ensihoitaja AMK ja sairaanhoitaja AMK paperit. Valmistumisen jälkeen sain työskennellä kahdessa unelmieni työpaikassa; työskentelin ambulanssissa hoitotason ensihoitajana ja myöhemmin työskentelin erikoissairaanhoidon päivystyksessä ottamassa vastaan potilaita, joita ambulanssit sinne toivat.
Unelmana maraton
Urheilu on aina ollut tärkeä osa elämääni, mutta etenkin omaishoitajuuden alkuvaiheessa ensimmäisten vuosien aikana sitä oli mahdoton harrastaa. Välillä kuitenkin unelmoin maratonin juoksemisesta, kamppailulajeista, baletista jne.
Olin aloittanut juoksuharrastuksen jo ammattikorkeakoulussa opiskeluaikana. Silloin asuin paikkakunnalla, jossa oli juoksuporukka, joka treenasi yhdessä ja aina kauden päätteeksi he järjestivät matkan maraton tapahtumaan. Pääsin mukaan tähän hienoon porukkaan ja kuntoni nousi kohisten. Tämän porukan kanssa kävin kolmena vuonna peräkkäin Tallinnassa, jossa juoksin puolimaratonin kerta kerralta aikaani hieman parantaen. Lopulta vuonna 2017 matkustimme Hollantiin Eindhoveniin, jossa unelmani toteutui, juoksin täysmaratonin (42,195 km) aikaan 4.36.36.
Juoksuharrastus minulta loppui maratonin juoksemisen jälkeen, koska minun ei ollut enää mahdollista harjoitella tavoitteellisesti. Olin vaihtanut työni ambulanssin 24 tunnin työvuoroista päivystyksen kolmivuorotyöhön. Tämän lisäksi minun ja lasteni elämässä tapahtui suuria muutoksia, joiden takia minun piti tehdä vaikea päätös ja luopua juoksuharrastuksesta.
Autolla Tukholmaan lasten kanssa
Työskentelin vielä ensihoidossa, kun siskoni muutti perheineen espanjasta ruotsiin Tukholmaan asumaan. Halusin tietysti päästä käymään siskoni luona ja mietin, että reissu olisi kiva tehdä yhdessä lasten kanssa. Erään työkaverini rohkaisemana päätin lähteä matkaan omalla autolla ja ajaa myös Tukholmassa. Tämä unelmani toteutui vuonna 2018 lasten hiihtolomalla, jolloin kaikki kolme lastani, vanhimman poikani tyttöystävä ja minä ajoimme Turkuun ja sieltä satamasta ajoimme laivaan. Kerron tästä ikimuistoisesta reissusta lisää meidän tarinassamme.
Yö taivasalla
Luonto on aina ollut tärkeässä roolissa elämässäni. Se on tarjonnut paikan, jossa on saanut olla yksin, yhdessä lasten tai samanhenkisen ystävän kanssa ja rauhoittua. Luonnossa liikkuminen ja vuodenajoista nauttiminen korostui maratonharjoittelun aikana. Sen myötä olen oppinut nauttimaan luonnosta kaikkina vuodenaikoina. Yö ulkona nuotion äärellä ja tähtitaivaan alla toteutui Tiilikan kansallispuistossa syksyllä 2021. Yöllä oli jo kylmää, pari astetta pakkasta ja hirvikin kävi kerran säikyttelemässä. Aamulla maa oli kuurassa.
Harrastuksena kuntonyrkkeily ja aikuisbaletti
Vasta yrittäjäksi ryhtymisen jälkeen minulla oli taas aikaa harrastaa urheilua. Halusin kokeilla jotakin minulle uutta lajia ja ilmoittauduin kansalaisopiston järjestämään kuntonyrkkeilyyn ja aikuisbalettiin. Baletin harrastamisesta haaveilin jo lapsena, mutta asuimme silloin kauempana kaupungista eikä perheemme taloudellinen tilannekaan sallinut balettiharrastuksen aloittamista. Kuntonyrkkeily taas oli uusi unelma.
Kuva, joka kertoo meidän tarinaamme
Tämä kuva kertoo meidän tarinaamme. Olen lapsesta asti ihaillut muiden tatuointeja ja unelmoinut, että joskus minullakin on kaunis tatuointi, joka kertoo elämäni vaiheista. Alkuperäisen kuvan suunnittelin itse ja @mikaelstattoo suunnitteli siitä tatuoinnin näköisen.
Tässä kuvassa näkyvät minun käteni, jotka ovat hoivanneet lapset aikuisuutta kohti. Pienin perhonen ylhäällä kuvastaa ensimmäistä lastani, jonka menetin keskenmenon seurauksena. Kaksi isompaa lentävää perhosta kuvastavat vanhinta ja nuorinta lastani, jotka ovat jo muuttaneet pois kotoa ja itsenäistyneet hienosti.
Kädellä lepää perhonen, jonka siivet ovat vaurioituneet. Se kuvastaa keskimmäistä jo aikuista lastani, jolla on autismi, kehitysvamma ja SI-häiriö. Hän asuu vielä kotona. Poikani tarvitsee toisen ihmisen apua ja valvontaa 24/7. Hän ei tule koskaan pärjäämään elämässä yksin.
Kasvit käsissä kuvaavat sitä, että minulla alkaa ikää kertyä, enkä tiedä kuinka kauan voin ja jaksan poikaani kotona hoitaa. Jossakin vaiheessa hänenkin on muutettava pois kotoa ja silloin joku muu huolehtii hänestä. Toivon hartaasti, että päättäjämme tekevät tarkkaan harkittuja päätöksiä, jotta poikani kaltaisten ihmisten tulevaisuus olisi turvattu.
Anna itsellesi lupa unelmoida
Unelmat ovat asioita, joista haaveilemme. Mitä toivot? Mitä haluat? Unelmat tekevät elämästäsi innostavaa ja antavat elämällesi merkitystä. Unelmointi ei ole haihattelua, vaan omien tarpeittesi kuuntelemista. Kaikilla on oikeus unelmiin. Ne ovat tärkeä osa elämäämme. Ilman unelmia et voi saavuttaa mitään. Jokaisen kannattaa välillä haaveilla asioista, jotka ovat itselle tärkeitä. Haaveet voivat olla pieniä tai suuria. Unelmien toteuttaminen voi antaa elämällesi uuden suunnan. Siksi pyri kohti unelmiasi. (Opetushallitus 2023.)
Lähteet:
Opetushallitus. 2023. Unelmointi. WWW-dokumentti. Saatavissa: https://www.oph.fi/fi/oppimateriaali/mun-elama/tulevaisuuden-taidot/unelmointi [viitattu 16.9.2023]
Seuraa blogia:
Blogit.fi https://www.blogit.fi/omaishoitaja-autismin-aallokossa/seuraa
