Raskausaika sujui melko hyvin alkuraskauden voimakasta aamupahoinvointia ja jatkuvaa keskenmenon pelkoa lukuun ottamatta. Alkuraskaudesta pelkäsin, että synnytys käynnistyy ennenaikaisesti, koska olin kokenut keskenmenon ennen esikoiseni syntymää. Keskenmenon pelko laimeni raskauden edetessä, kunnes raskausajan puolivälissä jouduin kerran sairaalaan tarkkailuun voimakkaiden supistusten takia. Siitä selvittiin kuitenkin säikähdyksellä ja parin päivän seurannan jälkeen pääsin takaisin kotiin.
Loppuraskaus
Raskausajan lopussa jouduin käymään useita kertoja ultraäänitutkimuksessa, jolla tarkkailtiin vauvan kokoa. Normaalin synnytyksen turvallisuuden varmistamiseksi myös lantioni tutkittiin CT-kuvantamisella. Lääkärit halusivat varmistaa, että vauvan koko ei estäisi normaalia synnytystä. Koska esikoiseni syntyi hätäsektiolla, oli riskinä, että toimenpiteeseen jouduttaisiin turvautumaan uudestaan, ahtaan lantioni takia. Lääkärit halusivat varmistaa, että vauva mahtuu syntymään alateitse.
Lantion kuvauksessa lantioni todettiin ahtaaksi, mutta lääkäri oli sitä mieltä, että normaali synnytys on mahdollinen, kunhan vauvan koko ei ylitä 3600 grammaa. Viimeisessä ultraäänitutkimuksessa ennen synnytystä oli kaksi lääkäriä mittailemassa vauvan kokoa. Alkuun he saivat painoarvioksi noin 4000 grammaa. Sitten he arvioivat ottaneensa mitat epätarkasti ja alkoivat tehdä uusia mittauksia, kunnes saivat vauvan painoarvioksi alle 3600 grammaa. Minulle he sanoivat, että tämän kokoisen vauvan synnyttäminen alateitse olisi turvallista sekä vauvalle että minulle.
Raskausaika kesti kymmenen päivää yli lasketun ajan, aivan kuten oli esikoiseni kohdalla käynyt. Odottavan aika on pitkä ja toivoin, että synnytys voisi jo käynnistyä. Välillä mietin, eikö tämä raskausaika pääty koskaan. Vanhempani olivat hälytysvalmiudessa, valmiina tulemaan meille esikoista hoitamaan heti kun heidät kutsuisin.
Synnytys käynnistyy
Synnytys käynnistyy lapsiveden menolla kotona, kun nousen aamulla vuoteesta. Ehdin hyvin sairaalaan, jonne saapuessa supistukset ovat lähes loppuneet. Synnytyssalissa supistuksia yritetään voimistaa lääkityksen avulla. Synnytys on pitkä ja vaikea. Vauva ei meinaa mahtua tulemaan maailmaan, mutta lopulta syntyy imukupin avulla. Vauva on sinertävä ja napanuora kaksi kertaa kaulan ympäri kiertyneenä. Hetken virvoittelun jälkeen kuulen ensimmäisen itkun ja vauva saa pisteitä 9/10. Lääkärin tutkimuksissa vauva todetaan terveeksi. Vauvan paino syntyessä oli 4225 grammaa.
Siinä se nyt on
Siinä se nyt on, ajattelen, kun katson rinnallani nostettua vauvaa. Tätä lasta minun pitäisi kyetä rakastamaan kaikesta tapahtuneesta huolimatta. Vauva on niin väsynyt rankan synnytyksen jälkeen, ettei jaksa imeä rintaa. Väsynyt ja kipeä olen minäkin, en jaksa vielä tuntea yhtään mitään vauvaa kohtaan. Kätilöt vievät vauvan jonnekin ja repeytyneitä paikkojani aletaan ompelemaan kasaan. Saan kipulääkitystä ja vaivun uneen.
Myöhemmin imetystä yritetään uudestaan. Vauva on jo virkeämpi ja yrittää imeä. Maito on jo hyvin ehtinyt laskeutua ja sitä tulee suihkuamalla vauvan kasvoille. Maitoa suihkuaa niin paljon, ettei vauva ehdi niellä suussaan olevaa maitoa. Kätilöt tuovat minulle rintapumpun ja kehottavat lypsämään maitoa, kunnes suihkuaminen loppuu ja vauva pystyy imemään ja nielemään maidon turvallisesti ilman tukehtumisen vaaraa.
Rintapumpusta oli tullut jo esikoisen syntyessä minulle tuttu kapistus. Maidon tulo oli myös silloin niin runsasta, että jouduin silloinkin lypsämään aina ennen imetystä ja toisinaan myös imetysten välillä. Lypsetty maitoni päätyi lopulta sairaalan keskosvauvojen ravinnoksi. Jo silloin välillä vitsailin läheisilleni siitä, että meillä käy maitoauto, kun talon emäntä on niin tuottoisa ja että taas tuottoiselle emännälle tuli maitotili. Vaikutti siltä, että joutuisin taas käymään läpi runsaan maidontulon haasteet ja voisin taas auttaa muita luovuttamalla äidinmaitoa sairaalaan.
Rakastan sinua sittenkin
Vauvan virkistyessä ja oman väsymyksen ja kipujen helpottuessa huomaan, etten olekaan aivan tunteeton vauvaa kohtaan. Suuri rakkaus on täyttänyt sydämeni ja lupaan vauvalle, että tulen rakastamaan ja suojelemaan häntä aina, tapahtui elämässä mitä tahansa. Onhan hän syytön siihen, miten hän sai alkunsa. Tunnen suurta helpotusta ja iloa siitä, että sain terveen vauvan vaikeasta synnytyksestä huolimatta. Kolmen päivän päästä synnytyksestä pääsimme kotiin, jossa isoveli odottaa malttamattomana vauvan tuloa.
